Turvallisuuteen orientoitunut yhteiskunnallinen vaikuttaja
PAREMPIEN AIKOJEN ODOTTELU ON SINISILMÄISTÄ TOIVEAJATTELUA Katsoin torstaina 27.1.2022 silmät ja korvat herkkinä Ylen A-Talkin keskustelua teemasta ”Kyllä vai ei Natolle?”. Mielestäni debatti paljasti oivalla
PAREMPIEN AIKOJEN ODOTTELU ON SINISILMÄISTÄ TOIVEAJATTELUA Katsoin torstaina 27.1.2022 silmät ja korvat herkkinä Ylen A-Talkin keskustelua teemasta ”Kyllä vai ei Natolle?”. Mielestäni debatti paljasti oivalla
Synnyin ”Suamen Turus”, kuten tulevalle merisieluiselle miehenalulle hyvin sopiikin. Turusta matka kävi kuitenkin syvälle pohjoiseen Varsinais-Suomeen Pyhärantaan. Minulle opetettiin kotona, ettei tunteita tarvitse piilotella, minkä otin näemmä varsin kirjaimellisesti.
Naganon olympialaisissa sinipaitojen otteet herättivät minun sisäisen leijonani. Sen verran näytti vielä kanttaavan, ettei leijonaluotsi Aravirta suonut kutsua maajoukkueleirille.
Voi tuota riemunpäivää! Kuten kuvasta näkyy; mitä isä edellä, sitä poika perässä. En tainnut nukkua koko seuraavaan viikkoon tämän otoksen jälkeen.
Ilme on vieläkin vakava. Syynä lienee kukonlaulun aikaan soinut herätyskello, mutta palokuntakirkkoon kävi kuitenkin kulkijan matka. Vapaapalokunta merkitsee minulle paljon, sillä se auttoi selättämään teinipojan kipuilut. Harrastuksen myötä kaveripiirini vaihtui. Alkoi uusi, varsin toivottu elämänvaihe.
Palataan vuoteen 1996. Tuolloin vannoin uskollisesti lanssareitten nimiin, mutta mustamaijan rattiin minä kuitenkin sitten päädyin. Olin vuonna 2017 työharjoittelussa Helsingin poliisilaitoksella ja valmistuin poliisiksi vuonna 2018 lokakuussa. Tässä vaiheessa alkaa politiikka toden teolla kiinnostamaan.
Tässä iässä kävinkin sitten jo kovaa kamppailua viranomaiskentällä, nimittäin pitäähän jokaisen kolmivuotiaan osata vastata, miksi haluaa isona tulla. Vastauksia oli tasan kolme: palomies, ensihoitaja tai poliisi.
Tästä se opintaival sitten alkoi. Liikunta, kielet ja historia olivat lempiaineeni koulussa. Lienee parempi, etten kerro niistä vähemmän mielekkäistä kouluaineista, jotta ei kukaan vahingossakaan pyytäisi kuvaamataidon tuotoksiani nähtäville.
Ripille on päästy, mutta mieli on matala. Yläasteikäisenä koin ehkä tavanomaista enemmän kasvukipuja. Koulussa oli vaikeaa, ja kahdesti joutuivat poliisisedät puuttumaan törttöilyihini liikenteessä.
Silakaksikin nimittelivät turuilla ja toreilla. Muistan edelleen elävästi Kirkkonummen mutkaiset tiet kohti Upinniemeä. Palvelin 347 vuorokautta Suomenlahden- ja Saaristomeren meripuolustusalueilla. Sain veneenkuljettaja- aliupseerin koulutuksen. Sotilasarvoni on alikersantti. Minulle Suomen lippu vasemmassa olkapäässä merkitsee kunnioitusta ja vastuunkantoa.
Nyt on sitten jo sen aikaa ulkoilutettu sinisiä haalareita, että rahaa on riittänyt pukuunkin. Tosin lohtu jäänee laihaksi, sillä olen parhaillaan opintovapaalla Lounais-Suomen poliisilaitokselta. Opiskelen Tampereen yliopistossa venäjän kieltä ja kulttuuria sekä politiikan tutkimusta. Kirjailija Og Mandinoa lainatakseni: ”älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä. Älä koskaan tiedä niin paljon, ettetkö voisi oppia jotain uutta”.
Synnyin ”Suamen Turus”, kuten tulevalle merisieluiselle miehenalulle hyvin sopiikin. Turusta matka kävi kuitenkin syvälle pohjoiseen Varsinais-Suomeen Pyhärantaan. Minulle opetettiin kotona, ettei tunteita tarvitse piilotella, minkä otin näemmä varsin kirjaimellisesti.
Tässä iässä kävinkin sitten jo kovaa kamppailua viranomaiskentällä, nimittäin pitäähän jokaisen kolmivuotiaan osata vastata, miksi haluaa isona tulla. Vastauksia oli tasan kolme: palomies, ensihoitaja tai poliisi.
Naganon olympialaisissa sinipaitojen otteet herättivät minun sisäisen leijonani. Sen verran näytti vielä kanttaavan, ettei leijonaluotsi Aravirta suonut kutsua maajoukkueleirille.
Tästä se opintaival sitten alkoi. Liikunta, kielet ja historia olivat lempiaineeni koulussa. Lienee parempi, etten kerro niistä vähemmän mielekkäistä kouluaineista, jotta ei kukaan vahingossakaan pyytäisi kuvaamataidon tuotoksiani nähtäville.
Voi tuota riemunpäivää! Kuten kuvasta näkyy; mitä isä edellä, sitä poika perässä. En tainnut nukkua koko seuraavaan viikkoon tämän otoksen jälkeen.
Ripille on päästy, mutta mieli on matala. Yläasteikäisenä koin ehkä tavanomaista enemmän kasvukipuja. Koulussa oli vaikeaa, ja kahdesti joutuivat poliisisedät puuttumaan törttöilyihini liikenteessä.
Ilme on vieläkin vakava. Syynä lienee kukonlaulun aikaan soinut herätyskello, mutta palokuntakirkkoon kävi kuitenkin kulkijan matka. Vapaapalokunta merkitsee minulle paljon, sillä se auttoi selättämään teinipojan kipuilut. Harrastuksen myötä kaveripiirini vaihtui. Alkoi uusi, varsin toivottu elämänvaihe.
Silakaksikin nimittelivät turuilla ja toreilla. Muistan edelleen elävästi Kirkkonummen mutkaiset tiet kohti Upinniemeä. Palvelin 347 vuorokautta Suomenlahden- ja Saaristomeren meripuolustusalueilla. Sain veneenkuljettaja- aliupseerin koulutuksen. Sotilasarvoni on alikersantti. Minulle Suomen lippu vasemmassa olkapäässä merkitsee kunnioitusta ja vastuunkantoa.
Palataan vuoteen 1996. Tuolloin vannoin uskollisesti lanssareitten nimiin, mutta mustamaijan rattiin minä kuitenkin sitten päädyin. Olin vuonna 2017 työharjoittelussa Helsingin poliisilaitoksella ja valmistuin poliisiksi vuonna 2018 lokakuussa. Tässä vaiheessa alkaa politiikka toden teolla kiinnostamaan.
Nyt on sitten jo sen aikaa ulkoilutettu sinisiä haalareita, että rahaa on riittänyt pukuunkin. Tosin lohtu jäänee laihaksi, sillä olen parhaillaan opintovapaalla Lounais-Suomen poliisilaitokselta. Opiskelen Tampereen yliopistossa venäjän kieltä ja kulttuuria sekä politiikan tutkimusta. Kirjailija Og Mandinoa lainatakseni: ”älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä. Älä koskaan tiedä niin paljon, ettetkö voisi oppia jotain uutta”.
Olen 28- vuotias Varsinais-Suomesta kotoisin oleva, mutta opintojen vuoksi Tampereella asuva nuori mies. Työskentelen Lounais-Suomen poliisilaitoksella vanhempana konstaapelina valvonta- ja hälytyssektorilla. Minulle myönnettiin virkapaikastani opintovapaata kuluneena keväänä. Opiskelen päätoimisesti Tampereen yliopistossa informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa. Tutkintoni johtaa filosofian maisteriksi ja Venäjä- tuntijaksi.
Luonnehtisin itseäni sosiaaliseksi ja määrätietoiseksi. Pidän keskeisimpänä vahvuutenani puhetaitoa sekä yleisesti verbaalisia kykyjä. Poliisin ammatti on opettanut minua selviytymään ristiriitatilanteista rauhallisesti ja rakentavasti. Pyrin noudattamaan sekä työssäni että vapaa-ajallani ihminen ihmiselle – mentaliteettia. Arvostan aitoja kohtaamisia ja loppumattomia maailmaa parantavia keskusteluja.