Uutiset länsinaapurimme sisäisen turvallisuuden tilasta ovat kertakaikkisen synkkää luettavaa. Toistan Ruotsin poliisiylijohtaja Anders Thornbergin aikanaan Suomelle antaman varoituksen, että maahan jo pesiytynyttä jengi- ja klaanikulttuuria on erittäin vaikeaa saada kitkettyä viranomaiskeinoin.  Pääministeri Sanna Marin varoittaa jengirikollisuudesta Suomessakin. Hän kertoo, että ilmiötä pitää torjua mm. asuntopolitiikan, työn ja koulutuksen keinoin.

Palastelen hieman Marinin esittämää keinovalikoimaa. Suunta on sinällään oikea, että Ruotsin kokemusten perusteella suurimmat jengiytymiseen liittyvät haasteet kasautuvat tietyille aluille eri kaupunkien sisällä. Suomessa ilmiön torjuntaan tarvitaan sekä pehmeitä että kovia keinoja. Järkevällä kaupunkipolitiikalla kykenemme joissakin määrin vaikuttamaan siihen, ettei edellä kuvatun kaltaisia alueita pääsisi meille syntymään. Työ ja koulutus ovat kriminologisesta näkökulmasta varsin tehokkaita menettelytapoja ennalta estämään rikolliselle polulle joutumista, taikka niistä piireistä eroon pääsemistä. On tärkeää, että myös vasemmistopuolueet heräävät keskustelemaan tästä meidän sisäisen turvallisuutemme kannalta keskeisestä ongelmasta.

Tässä yhteydessä on kuitenkin tuotava ilmi, että yhteiskuntamme ei enää kykene pehmein keinoin torjumaan nykyistä jengiytymiskehitystä Suomessa. Meillä toimii poliisiylijohtajan elokuussa antaman lausunnon perusteella tällä hetkellä kymmenkunta jengiä. Toimintaan liittyy vahvasti järjestäytynyt rikollisuus. Jengit rahoittavat poliisin mukaan toimintaansa pääsääntöisesti huumausainekaupasta saatavilla tuloilla. Niiden torjunnassa joudutaan turvautumaan eittämättä kovempiin keinoihin. Mitä aiemmin Suomessa reagoidaan riittävällä vakavuudella jengiytymiskehitykseen, sitä pienemmin investoinnein, lievemmin lainsäädännöllisin kiristyksin ja vähemmin inhimillisin vaurioin me selviämme.

Ruotsissa työskentelee hieman yli 20 000 poliisia ja Suomessa vastaava luku on noin 7300. Länsinaapurissa on tavoitteena lisätä poliisien määrää peräti 10 000:lla. Meillä kotimaassa tavoitteena on kasvattaa virkavallan määrää noin 200:lla poliisilla 7500:een. Puhumme siis valtavasta volyymierosta. Etenkin, kun tuoreessa muistissa on taannoinen kamppailu siitä kuuluisasta 30 miljoonasta eurosta, mikä meinasi muodostua kynnyskysymykseksi nykyhallitukselle. Jengiytymiseen liittyy yhtenä osana maahanmuuton lieveilmiöt, mikä on yhteiskunnallisesti herkkä aihe. Tarvitsemme rehellistä, mutta asiallista keskustelua poliittisella tasolla, jotta ongelmaan voidaan reagoida ajoissa riittävällä vakavuudella. Nykykehitys on vielä saatavissa aisoihin, mutta viranomaisten tiedotteista voi kuitenkin todeta, että viimeisen vuoden aikana on menty niin kovaa vauhtia huonompaan suuntaan, että heikompaa hirvittää. Elämme siis tärkeitä kuukausia. Aion nyt ja jatkossa puolustaa sitä, että jokainen suomalainen saa kulkea kadulla rauhassa!