En ole koskaan ymmärtänyt ympäröivässä yhteiskunnassa sitä, minkä vuoksi pahan on annettava tapahtua ennen kuin lyijynraskas koneisto pyörähtää käyntiin. Yhteiskuntamme kantavat voimat ovat lasten ja nuorten sukupolvissa. Valtaosalla heistä menee hyvin, mutta ne, joilla menee huonosti, menee oikeasti huonosti. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on perustavanlaatuisia haasteita. Palveluita ei ole riittävästi tarjolla, nuorten ongelmiin ei päästä ajoissa kiinni ja apua tarjoavat tahot muodostavat epäsymmetrisen – vaikeasti hallittavan – kokonaisuuden.

Tulevilla aluevaltuustoilla on mahdollisuus laittaa lapa jäähän ja nimi lehteen. Tulevat hyvinvointialueet vastaavat siis sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista. Palvelukokonaisuudet avataan, levitetään pöydälle ja organisoidaan uuden hallintomallin kiemuroiden mukaisesti. Sen parempaa mahdollisuutta lasten ja nuorten palveluiden kuntoon saattamiselle ei enää lähitulevaisuudessa tule.

Uskon ja toivon, että poliittinen konsensus olisi mahdollista saavuttaa yli puoluerajojen, sillä kysymys on meidän tulevaisuudestamme; lapsista ja nuorista. Tuleviin valtuustoihin tarvitaan ihmisiä, jotka ovat valmiita käärimään hihansa ja tarttumaan lapionvarsiin, sillä maaperä on sanalla sanoen kivinen!

Olen perehtynyt viime viikkojen aikana Pirkanmaan järjestökenttään. Siellä on huima potentiaali, mitä ei osata nykyjärjestelmällä tehokkaasti hyödyntää. Rajallisten resurssien maassa koordinoitu yhteistyö on todellista voimaa. Viranomaistoiminnassa siitä on jo esikuvia kerrottavaksi, mutta yhteistyöpotentiaalia täytyy laajentaa myös yritys- ja järjestösektorille.

Voisiko olla niin, että tammikuussa valittavat hyvinvointialueiden valtuutetut olisivat niitä, joista puhutaan tulevaisuudessa nuorten toimivan palvelujärjestelmän isinä ja äiteinä? Olen vahvasti sitä mieltä, että se on mahdollista, jos vain halua löytyy. Toiminta vaatii taakseen johtajan, mutta myös motivoituneen, samaan maaliin pelaavan tiimin. Viranomaiset, yritykset ja järjestökenttä on tuotava uudella tavalla yhteen. Niiden on muodostettava kokonaisvaltainen ja katkeamaton toimintaketju.  Viimeisenä, mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä, palveluiden painopiste on siirrettävä vahvasti ennalta estävälle puolelle!