Sebastian Lohja, Poliitikko

Vaaran ajat - edes jengiytyminen ei puhuta

”Venäjä, Venäjä, Venäjä” kohautti silloinen kokoomuslainen puolustusministeri Jyri Häkämies Yhdysvaltojen vierailullaan vuonna 2007. Hieman ironisesti voidaan todeta, että hänen sanoilleen löytyi katetta – pelottavankin äkkiä – Georgian tapahtumiin viitaten. Moskovan toimet valtaavat jotakuinkin kaikki keskusteluareenat, mikä on täysin ymmärrettävää, mutta välillä on käännettävä huomio sisäisen turvallisuuden lehtereille.

Elämme parhaillaan vaaran aikoja. Tuntuu perin kummalliselta, ettei edes Suomen sisäistä turvallisuutta vakavasti uhkaava jengiytymisilmiö saa palstatilaa. Se kertoo todella paljon siitä, minkälainen turvallisuustilanne maailmassa ja lähialueillamme vallitsee. Siitä olisi syytä kantaa huolta, että Mantaqan kaltaiset jengit tekevät tuloaan. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka viranomais- ja yhteiskuntavastaisia ryhmän edustajat ovat. Tähän saakka kruununmiehet ovat pärjänneet järjestäytyneiden rikollisryhmien kanssa varsin ansiokkaasti, mutta nyt olemme uuden edessä.

Pohjoismainen oikeusjärjestelmä on melko lepsu verrattuna pelkästään muihin EU- maihin. Sen pehmeys ruokkii jengiytymiskehitystä, kun ympäröivät olosuhteet ovat rikollisen toiminnan kannalta niin ideaalit. Mitä pidemmälle ilmiö pääsee ujuttamaan lonkeronsa yhteiskuntamme syövereihin, sitä kovempiin toimiin on ryhdyttävä, joihin taasen ei löydy poliittista rohkeutta. Ruotsiin on vielä peninkulmia matkaa, mutta olankohautuksilla Tukholman saaristo lähenee uhkaavasti. On rohkeasti sanottava, että esimerkiksi Mantaqan jäsenistö koostuu pääosin maahanmuuttajataustaisista henkilöistä, jotta yhteiskuntamme osaisi reagoida oikea-aikaisesti oikeanlaisin toimin. Nykyhallituksen aikana on turha odottaa, että jengiytymiseen suhtauduttaisiin riittävällä vakavuudella. Onneksi eduskuntavaalit häämöttävät jo horisontissa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.